Kaksi valkoista uurnaa laskettiin hautaan Lundin Norra kyrkogården -hautausmaalla Etelä-Ruotsissa. Niissä oli ihmisjäännöksiä, joita oli säilytetty lasipurkeissa vuosikymmenten ajan. Ne olivat viimeinen osa niin sanottua Bromanin kokoelmaa.

Lundin yliopisto jätti 13. lokakuuta jäähyväiset sikiöille ja kuolleena syntyneille lapsille, joiden jäännökset oli aikoinaan kerätty lääketieteellistä tutkimusta varten. Hautaus toimitettiin hautausmaan lasten hauta-alueella kuorolaulun ja yliopiston edustajien puheiden saattelemana.

– Hyvästi, pienet lapset, yliopiston rehtori Erik Renström aloitti puheensa yliopiston julkaiseman kuvauksen mukaan.

Äitien suostumuksesta ei löytynyt tietoja

Hautauksen taustalla on historia, joka ulottuu 1900-luvun alkupuoliskolle.

Anatomian tutkija Ivar Broman tutki sikiönkehitystä ja kokosi laajan tutkimusaineiston lääkäreistä ja kätilöistä muodostuneen verkoston avulla. Jäännöksiä lähetettiin sairaaloista eri puolilta Ruotsia, erityisesti Skånen alueelta. Aineistoa kerättiin 1920-luvulta 1950-luvulle, ja kokoelmaan kuului yli 1 100 sikiötä ja lasta.

Mutta mitä raskauden menetyksen kokeneet naiset tiesivät siitä, mitä heidän lastensa jäännöksille tapahtui?

Ruotsin yleisradioyhtiö SVT mukaan yliopiston selvityksestä ei löydy tietoja siitä, että naisilta olisi kysytty suostumusta. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että lääkärit tai kätilöt olisivat yrittäneet saada sitä.

Kysymys oli keskeinen, kun yliopisto päätti lakkauttaa kokoelman. Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Maria Björkqvist kuvasi jäännösten keräämistä nykyisten eettisten käsitysten mukaan epäeettiseksi ja loukkaavaksi. Yliopisto ei halunnut jatkaa loukkausta säilyttämällä jäännöksiä edelleen.

Historia säilyy, vaikka jäännökset haudataan

Vuonna 2025 professori Bo Ahrén sai tehtäväkseen selvittää kokoelman historian, tutkimuksellisen arvon ja tulevaisuuden.

Tuolloin jäljellä oli 234 näytettä 185 lasipurkissa. Aineistoon kuului kokonaisia sikiöitä ja kuolleena syntyneitä lapsia sekä sikiöiden ruumiinosia. Jäljellä olevia näytteitä ei ollut käytetty tutkimuksessa sen jälkeen, kun aineiston kerääminen päättyi.

Valokuvat, säilöntäraportit, kirjeet ja muut asiakirjat on sen sijaan säilytetty. Selvityksen mukaan dokumentaatio riittää tulevaan historiantutkimukseen, joten kokoelman vaiheita voidaan tutkia myös hautauksen jälkeen.

Viimeiset jäähyväiset menneen ajan sanoin

Hautajaisissa lauloi Sankt Johannes -kamarikuoro. Sairaalapappi Olof Bråliden toimitti siunauksen vanhemman hautauskaavan mukaisesti. Se oli valittu kuvastamaan aikaa, jolloin sikiöt ja lapset olisi pitänyt haudata.

Rehtori Erik Renström puhui tutkimuksen vastuusta sekä siitä, että uuden tiedon tavoittelussa on kunnioitettava ihmisten yksityisyyttä, suostumusta ja ihmisarvoa.

Sen jälkeen Renström ja dekaani Maria Björkqvist laskivat uurnat hautaan. Paikalle on tarkoitus pystyttää muistokivi.

– Rakkaat lapset, ette koskaan ehtineet elää elämäänne. Nyt jätämme teille jäähyväiset. Hyvästi, Renström päätti puheensa.