Vanhemman tai sisaruksen menettäminen nuoruudessa voi vaikuttaa elämään syvästi. Useimmat nuoret sopeutuvat menetykseen vähitellen, mutta joillekin suru voi johtaa pitkäkestoiseen psyykkiseen oireiluun.

Perinteiset surun tuen muodot eivät kuitenkaan tavoita kaikkia nuoria.

Uppsalan yliopiston uudessa väitöstutkimuksessa Rebecca Rhodin on selvittänyt, voiko digitaalinen tuki auttaa nuoria, jotka ovat menettäneet vanhemman tai sisaruksen.

Osana tutkimushanketta kehitettiin Alba – Ung i sorg -sovellus yhdessä menetyksen kokeneiden nuorten ja ruotsalaisen voittoa tavoittelemattoman Randiga Huset -järjestön kanssa.

Alba on tarkoitettu 12–19-vuotiaille nuorille, jotka ovat menettäneet vanhemman ja/tai sisaruksen.

Tutkijat selvittivät tämän jälkeen vaiheittain, miten nuoret kokivat tuen ja oliko siitä heille hyötyä.

Tulokset ovat lupaavia.

Kuudesta nuoresta satunnaistettuun tutkimukseen

Alban kehittäminen alkoi vuonna 2022, ja väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta. Sovelluksen tarjoama tuki perustuu muun muassa kognitiivisen käyttäytymisterapian periaatteisiin sekä koherenssin tunteen käsitteeseen.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa sovellus kehitettiin yhdessä kuuden surua itse kokeneen nuoren kanssa. Sen jälkeen toteutettiin 36 nuoren pilottitutkimus sekä haastattelututkimus, johon osallistui kymmenen sovellusta käyttänyttä nuorta.

Laajin osatutkimus oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, johon osallistui 126 vanhemman ja/tai sisaruksen menettänyttä nuorta.

Juuri tämän tutkimuksen tulokset antavat vahvinta näyttöä siitä, että digitaalisesta surutuesta voi olla hyötyä.

Useat oireet vähenivät enemmän

Satunnaistetussa tutkimuksessa Albaa käyttäneitä nuoria verrattiin aktiiviseen verrokkiryhmään.

Ajan myötä sovellusta käyttäneillä nuorilla surureaktiot sekä pitkittyneen surun, traumaperäisen stressin ja masennuksen oireet vähenivät enemmän kuin verrokkiryhmässä.

Tulokset kertovat siis muustakin kuin siitä, että nuoret pitivät sovellusta hyödyllisenä. Ne viittaavat myös myönteisiin muutoksiin useissa surua ja psyykkistä hyvinvointia mittaavissa tekijöissä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että digitaalinen tuki sopisi kaikille nuorille tai voisi korvata ammatillisen avun silloin, kun sitä tarvitaan.

Tukea silloin, kun nuori itse on siihen valmis

Keskeinen osa hanketta oli se, että omakohtaisesti surua kokeneet nuoret osallistuivat sovelluksen kehittämiseen.

Heidän näkemyksensä vaikuttivat sekä sisältöön että toteutukseen, ja osallistujat kokivat itse mukanaolon merkitykselliseksi.

Nuoret pitivät tärkeänä mahdollisuutta päättää itse, milloin ja millä tahdilla he halusivat käsitellä suruaan.

Suru ei noudata aikataulua. Nuori ei välttämättä halua puhua menetyksestään ennalta sovitulla vastaanottoajalla, mutta tuen tarve voi tulla myöhään illalla tai vasta useita päiviä myöhemmin.

Digitaalinen tuki voi siksi tarjota toisenlaista saavutettavuutta kuin ennalta sovitut keskustelut.

Surun käsitteleminen saattoi myös tuntua raskaalta

Joustavuus ei tarkoita, että digitaalinen surutuki olisi aina helppoa.

Nuoret kuvasivat osaa sovelluksen tehtävistä emotionaalisesti vaativiksi. Muistojen, tunteiden ja läheisen kuoleman seurausten aktiivinen käsitteleminen voi olla raskasta.

Samalla osallistujat kuvasivat muun muassa ymmärtävänsä suruaan paremmin, löytäneensä vahvempia selviytymiskeinoja, kommunikoivansa paremmin ja pystyvänsä paremmin rakentamaan merkitystä menetykselle ja sen vaikutuksille omaan elämäänsä.

Hyvän surutuen ei siis tarvitse aina saada ihmistä voimaan paremmin juuri sillä hetkellä. Se voi myös auttaa lähestymään vaikeaa asiaa jäsennellyllä ja hallittavalla tavalla.

Täydentävä tuki, ei ihmisten korvaaja

Tulokset eivät tarkoita, että sovellus voisi korvata perheen, ystävät, terveydenhuollon ammattilaiset tai terapian.

Väitöstutkimus osoittaa pikemminkin, että digitaaliset työkalut voivat olla yksi lisäosa kuoleman jälkeisessä tuessa, etenkin nuorille, jotka eivät halua tai vielä koe olevansa valmiita hakemaan perinteistä keskusteluapua.

Tämä tarjoaa myös kiinnostavan vastakohdan viimeaikaiselle keskustelulle teknologiasta ja surusta.

Paljon huomiota ovat saaneet tekoäly, kuolleiden digitaaliset toisinnokset ja tekoälykumppanit. Albassa on kyse paljon vähemmän näyttävästä asiasta: digitaalisen teknologian käyttämisestä siihen, että nuori voi paremmin ymmärtää ja käsitellä omaa suruaan.

Tutkimushanketta ovat rahoittaneet Forte ja Cancerfonden, ja tutkimukset on arvioinut ja hyväksynyt Ruotsin eettisen arvioinnin viranomainen Etikprövningsmyndigheten.

Rebecca Rhodin puolustaa väitöskirjaansa Bereavement support for adolescents in grief: Development and evaluation of a psychosocial self-management mobile app Uppsalan yliopistossa 18. syyskuuta 2026.