Karin Wenzelbergin Göteborgin yliopiston kautta julkaistussa tutkimusartikkelissa kuvataan, kuinka kuolinilmoituksista on viime vuosikymmeninä tullut yhä henkilökohtaisempia. Symboleja käytetään nykyään yhä useammin ilmaisemaan vainajan identiteettiä uskonnollisen kuuluvuuden sijaan.

Tutkimuksen takana ovat Lena Rogström, ruotsin kielen dosentti Göteborgin yliopistossa, sekä Catrin Norrby, pohjoismaisten kielten professori Tukholman yliopistossa. Yhdessä he analysoivat yli 1 000 kuolinilmoitusta, jotka julkaistiin Dagens Nyheter-, Svenska Dagbladet- ja Hufvudstadsbladet-lehdissä vuosina 2019–2020.

Uskonnollisesta symbolista henkilökohtaiseksi kertomukseksi

Kun ensimmäiset kuolinilmoitukset alkoivat ilmestyä 1800-luvulla, ne olivat pieniä ja hillittyjä ilmoituksia. Vasta vuosisadan puolivälissä ilmoitukset alkoivat saada muodon, joka on edelleen tunnistettavissa tänä päivänä: kehystetty ilmoitus, jossa on nimi, päivämäärät, symboli ja hautajaisiin liittyvät tiedot.

Symbolit olivat pitkään lähes yksinomaan uskonnollisia. Risti hallitsi täysin, joskus yhdessä Daavidin tähden tai erilaisten järjestöjen symbolien kanssa. Tutkijoiden mukaan merkittävä käännekohta tapahtui kuitenkin vuonna 1976, kun kuolinilmoitus julkaistiin kukkasymbolilla ristin sijaan.

Sen jälkeen kehitys on kiihtynyt. Nykyään symbolit heijastavat usein vainajan persoonallisuutta, ammattia, kiinnostuksen kohteita tai elämäntapaa. Ne voivat olla mitä tahansa purjeveneistä ja koirista työkaluihin, viinilaseihin tai suosikkijoukkueen tunnuksiin.

– Näyttää siltä, että vainajan identiteetin ilmaisemisesta näissä julkisissa kuolinilmoituksissa on tullut yhä tärkeämpää, Lena Rogström sanoo Karin Wenzelbergin artikkelissa.

Tutkijat kuvaavat myös, kuinka osa symboleista on muuttunut niin henkilökohtaisiksi, että vain lähimmät ihmiset todella ymmärtävät niiden merkityksen. Yksi tutkimuksessa mainittu esimerkki on höyryävä kahvikuppi. Ulkopuolisille symboli voi tuntua vaikeasti tulkittavalta, mutta perheelle sillä on todennäköisesti ollut vahva ja yksityinen merkitys.

Surusta tulee henkilökohtaisempaa

Tutkimus osoittaa samalla, että kuolinilmoitusten rakenne on muuttunut yllättävän vähän viimeisen sadan vuoden aikana. Tyypillinen rakenne on edelleen sama: symboli, nimi, syntymä- ja kuolinpäivämäärä, muistovärssy ja hautajaistiedot.

Sisältö on kuitenkin muuttunut henkilökohtaisemmaksi ja läheisemmäksi. Aiemmin ilmoituksissa tyydyttiin usein ilmauksiin kuten ”sukulaiset ja ystävät”. Nykyään ihmissuhteet määritellään paljon tarkemmin. Appiukot, bonuslapset, isoisät ja isoisoisät mainitaan ilmoituksissa yhä useammin nimetyissä rooleissa.

Myös kieli on muuttunut hieman. Sanat kuten ”rakas” ovat yleistyneet aiempaa muodollisempien ilmaisujen sijaan, vaikka ilmoituksen lopussa oleva hautajaisinformaatio sisältää edelleen vanhoja ja perinteisiä sanamuotoja.

Tutkijoiden mukaan kehitys voi heijastaa sekä muuttuneita perherakenteita että kasvavaa tarvetta ilmaista läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä julkisesti.

Julkinen muisto yksityisestä elämästä

Vaikka suuri osa arjesta on digitalisoitunut, kuolinilmoitus elää edelleen yhtenä harvoista perheilmoituksista, joilla on yhä luonnollinen paikka sanomalehdissä. Samalla myös näistä ilmoituksista on tullut entistä henkilökohtaisempia ja identiteettiä kantavia.

Monissa ruotsalaisissa ilmoituksissa risti on vähitellen saanut väistyä symbolien tieltä, jotka kertovat jotain siitä, millainen ihminen oli eläessään – eivät vain siitä, että hän on kuollut. Näin kuolinilmoituksesta tulee enemmän kuin käytännön tietoa hautajaisista. Se toimii myös viimeisenä julkisena muotokuvana ihmisestä.

Sanomalehti-ilmoituksesta digitaaliseksi muistoksi

Tutkimus osoittaa selvästi, että tarve korostaa yksilöllistä ihmistä ja henkilökohtaista tarinaa on vahvempi kuin koskaan. Samalla kuolinilmoitusten perinteinen muoto on muuttunut yllättävän vähän.

Ehkä juuri siksi yhä useammat muistot ja kertomukset siirtyvät nykyään digitaalisiin tiloihin. Siellä surua eivät rajoita sanomalehtien palstat tai symbolikirjastot, vaan se voi kasvaa kuvien, musiikin, tekstien ja henkilökohtaisten tarinoiden kautta, jotka jatkavat elämäänsä pitkään ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

Se kertoo jotain ajastamme. Rituaalien ja julkisten jäähyväisten tarve on edelleen vahva, mutta niiden ilmaisutavat ovat muuttumassa.

Lähde: Göteborgin yliopisto. Tekstipohja Karin Wenzelbergiltä.