Hautaaminen ja tuhkaus ovat pitkään olleet kaksi keskeistä vaihtoehtoa sille, mitä ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen. Nykyään eri puolilla maailmaa käytetään kuitenkin myös kolmatta menetelmää: alkalista hydrolyysiä.

Menetelmästä käytetään nimityksiä vesituhkaus, resomaatio ja aquamation. Tekninen nimitys on alkalinen hydrolyysi. Gezondheidsraad käyttää tätä termiä, koska se kuvaa prosessissa tosiasiassa tapahtuvaa kemiallista reaktiota.

Menetelmää käytetään jo vainajien käsittelyyn muun muassa osissa Yhdysvaltoja, Kanadaa, Australiaa, Meksikoa ja Etelä-Afrikkaa. Keskustelu menetelmän laajemmasta käyttöönotosta liittyy sekä ympäristövaikutuksiin että mahdollisuuteen tarjota vaihtoehtoja perinteiselle hautaamiselle ja tuhkaukselle.

Näin alkalinen hydrolyysi toimii

Alkalisessa hydrolyysissä ruumis asetetaan suljettuun terässäiliöön. Säiliöön lisätään vettä ja kaliumhydroksidia, minkä jälkeen neste kuumennetaan paineen alaisena.

Alankomaiden Gezondheidsraadin mukaan lämpötila vaihtelee laitteistosta riippuen noin 100 ja 150 celsiusasteen välillä. Koko prosessi kestää noin kahdesta kymmeneen tuntia riippuen muun muassa järjestelmästä, lämpötilasta ja ruumiin painosta. Prosessiin sisältyvät myös jäähdytys ja huuhtelu.

Prosessin jälkeen jäljelle jäävät ennen kaikkea luiden mineraaliset osat. Ne kuivataan ja jauhetaan vaaleaksi jauheeksi, joka voidaan luovuttaa omaisille samaan tapaan kuin tuhka perinteisen tuhkauksen jälkeen. Implantit, proteesit ja muut lääketieteelliset materiaalit voidaan kerätä erikseen.

Prosessista jää lisäksi nestettä eli effluenttia. Gezondheidsraadin raportissa prosessin effluenttimääräksi kuvataan noin 1 500 litraa. Määrään sisältyy myös muun muassa huuhtelussa käytettyä vettä. Neste sisältää vettä, kaliumhydroksidia sekä hajonneita orgaanisia aineita, kuten aminohappoja, suoloja, sokereita ja rasvahappoja.

Gezondheidsraadin raportin mukaan effluentti ei prosessin jälkeen sisällä DNA:ta tai RNA:ta. Nesteen korkea pH-arvo on kuitenkin laskettava ennen sen jatkokäsittelyä.

Prosessissa ei siis tapahdu palamista, vaikka menetelmästä käytetään usein nimitystä vesituhkaus.

Mitä nesteelle tapahtuu?

Kun Gezondheidsraad arvioi alkalista hydrolyysiä uudelleen vuonna 2025, se käsitteli erikseen effluenttiin liittyviä mahdollisia ympäristövaikutuksia.

Neuvosto totesi, että prosessissa syntyvän nesteen käsittelyyn on useita mahdollisia tapoja. Sopiva ratkaisu riippuu muun muassa prosessin toteutuksesta sekä päästöille ja jätevesien käsittelylle asetetuista vaatimuksista. Gezondheidsraad arvioi, että neste voidaan käsitellä tavoilla, jotka täyttävät sen arviointimallin kriteerit.

Se, miten nestettä käytännössä voidaan käsitellä, riippuu siten sekä teknisistä edellytyksistä että kansallisista ja paikallisista määräyksistä. Alkalinen hydrolyysi ei siis ole pelkästään kysymys itse laitteesta. Menetelmän käyttöönotto edellyttää myös koko prosessia ja sen sivutuotteita koskevaa sääntelyä.

Onko vesituhkaus ympäristön kannalta parempi?

Yksi tavallisimmista alkalisen hydrolyysin puolesta esitetyistä perusteista on, että menetelmä voi vähentää ympäristökuormitusta verrattuna tavanomaiseen tuhkaukseen ja hautaamiseen.

Koska ruumista ei polteta krematorion uunissa, vastaavaa polttoprosessia ei tarvita eikä ruumiin palamisesta synny savukaasuja.

Gezondheidsraad arvioi vuonna 2020 alkalisen hydrolyysin suoriutuvan kestävyyden näkökulmasta paremmin kuin hautaaminen ja tuhkaus. Arvio perustuu kuitenkin tiettyihin oletuksiin siitä, miten prosessi ja sen sivutuotteet käsitellään, eikä se tarkoita, ettei menetelmällä olisi lainkaan ympäristövaikutuksia.

Prosessi vaatii vettä, energiaa ja kemikaaleja, ja effluentti on käsiteltävä prosessin jälkeen. Todelliseen kokonaisympäristövaikutukseen vaikuttavat siten muun muassa laitoksen rakenne, energiankulutus ja sivutuotteiden käsittely.

Turvallisuus, ihmisarvo ja kestävyys

Kun Gezondheidsraad arvioi vuonna 2020 uusia tapoja käsitellä vainajia, arviointi perustui kolmeen keskeiseen arvoon: turvallisuuteen, ihmisarvoiseen kohteluun ja kestävyyteen.

Neuvoston kokonaisarvio oli, että alkalinen hydrolyysi voi täyttää menetelmän sallimiselle asetettavat kriteerit.

Asiaa arvioitiin uudelleen vuonna 2025 muun muassa prosessista ja effluentin käsittelystä saadun uuden tiedon perusteella. Gezondheidsraad ei tuolloin nähnyt syytä muuttaa aiempaa myönteistä arviotaan alkalisesta hydrolyysistä.

Alankomaissa on jo rakennettu kaksi laitosta

Alankomaat tarjoaa poikkeuksellisen konkreettisen esimerkin siitä, kuinka teknologia voi edetä lainsäädännön edelle.

Tammikuussa 2022 maan ensimmäinen resomaatiolaite sijoitettiin Nieuw Eykenduyneniin Haagissa. Syyskuussa 2023 avattiin toinen laitos 't Vijfde Seizoen -hautauskeskuksessa Ommerenissa, jonne on asennettu toimiva alkalisen hydrolyysin laitteisto.

Laitokset eivät kuitenkaan ole voineet aloittaa resomaatioiden tekemistä, sillä nykyinen Alankomaiden lainsäädäntö ei edelleenkään salli menetelmää.

Prosessi otti merkittävän askeleen eteenpäin 25. syyskuuta 2026, kun Alankomaiden hallitus toimitti uuden Wet bestemming lichamen overledenen -lakiehdotuksen Raad van Staten arvioitavaksi. Lakiehdotuksessa resomaatio ehdotetaan nimenomaisesti sallittavaksi uutena tapana käsitellä ruumista kuoleman jälkeen.

Ehdotusta ei ole vielä hyväksytty, eikä ensimmäisten laillisten resomaatioiden ajankohdasta Alankomaissa siksi ole vielä tietoa.

Lue lisää Eftertidin artikkelista, joka käsittelee Alankomaiden uutta lakiehdotusta. [sisäinen linkki]

Historiasta löytyy kiinnostava rinnastus

Kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta, kun hautausteknologia on Alankomaissa edennyt lainsäädännön edelle.

Maan ensimmäinen krematorio, Westerveld, rakennettiin vuonna 1913, ja ensimmäinen tuhkaus suoritettiin siellä vuonna 1914. Vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1955, tuhkaus sai nimenomaisen oikeudellisen perustan Alankomaiden lainsäädännössä.

Yli sata vuotta myöhemmin maassa on jälleen valmista hautausalan infrastruktuuria odottamassa lainsäädännön muuttumista.

Suomessa lainsäädäntö perustuu hautaamiseen ja tuhkaukseen

Suomessa hautaustoimea säätelee hautaustoimilaki. Nykyinen lainsäädäntö sisältää säännöksiä vainajan hautaamisesta ja tuhkaamisesta sekä tuhkan käsittelystä ja sijoittamisesta.

Alkalista hydrolyysiä ei ole säädetty vastaavaksi vaihtoehdoksi nykyisessä suomalaisessa hautaustoimilainsäädännössä. Resomaatio ei siten ole Suomessa käytössä oleva, hautaamisen ja tuhkauksen rinnalle säädetty menetelmä vainajan käsittelemiseksi.

Alankomaiden kehitys on tästä näkökulmasta kiinnostava myös Suomessa. Siellä kehitys on edennyt tieteellisestä arvioinnista valmiisiin laitoksiin ja nyt konkreettiseen lakiehdotukseen, jossa alkalinen hydrolyysi halutaan nimenomaisesti ottaa osaksi lainsäädäntöä.

Kolmas vaihtoehto?

Alkalista hydrolyysiä käytetään jo eri puolilla maailmaa. Jos menetelmä vakiintuu yhä useammissa maissa, pitkään vallinneen hautaamisen ja tuhkauksen rinnalle muodostuu kolmas vaihtoehto.

Kysymys on kuitenkin muustakin kuin siitä, millä tekniikalla ruumis hajotetaan. Alkalinen hydrolyysi edellyttää ratkaisuja siitä, miten prosessia säännellään, mitä sen sivutuotteille tapahtuu ja miten jäljelle jäävät mineraaliset osat käsitellään.

Alankomaat näyttää samalla, millainen tällainen muutosprosessi voi olla. Ensin tehtiin tieteellinen arviointi, sen jälkeen rakennettiin ensimmäiset laitokset ja nyt käsiteltävänä on konkreettinen lakiehdotus.

Seuraava vaihe on Raad van Staten arvio lakiehdotuksesta. Sen jälkeen hallitus voi viedä lainsäädäntöä eteenpäin parlamentin käsiteltäväksi.

Jos laki lopulta hyväksytään, tähän asti käyttämättöminä odottaneet Alankomaiden laitokset voivat viimein alkaa toimia siinä tarkoituksessa, jota varten ne rakennettiin.