Avustettu kuolema on jo pitkään ollut yksi Ranskan terveydenhuollon kiistellyimmistä eettisistä kysymyksistä. Kansalliskokous hyväksyi esityksen äänin 291–241. Tyhjää äänesti 29 edustajaa. Lainsäädäntöprosessi on kestänyt yli vuoden.
Keitä laki koskisi – ja keitä ei?
Lakiesityksen mukaan avustettua kuolemaa voisivat hakea vähintään 18-vuotiaat Ranskan kansalaiset tai Ranskassa vakituisesti ja laillisesti asuvat henkilöt, jotka kykenevät tekemään asiasta tietoisen päätöksen. Heillä tulisi olla parantumaton ja hengenvaarallinen sairaus pitkälle edenneessä tai terminaalivaiheessa sekä kipua tai muuta kärsimystä, jota ei voida lievittää tai jonka potilas itse kokee sietämättömäksi.
Merkittävä rajaus on, etteivät psykiatrisia tai hermoston rappeumasairauksia, kuten Alzheimerin tautia, sairastavat henkilöt kuuluisi lain piiriin.
Lääkäri arvioisi hakemuksen moniammatillisessa menettelyssä. Sen jälkeen alkaisi harkinta-aika, ennen kuin potilas voisi jatkaa prosessia. Jos hakemus hyväksytään, potilaalle määrätään kuolemaan johtava lääkeaine. Lähtökohtaisesti potilas annostelisi lääkkeen itse, mutta lääkäri tai sairaanhoitaja voisi auttaa, jos se ei olisi mahdollista. Omantunnonvapauteen perustuva säännös antaisi terveydenhuollon ammattilaisille oikeuden kieltäytyä osallistumasta.
Lakiesitykseen sisältyy myös arvostelun jälkeen lisätty suojalauseke. Lääkärin tulee varmistaa, että potilaalla on ollut mahdollisuus saada palliatiivista hoitoa, jos hän sitä pyytää. Taustalla on huoli siitä, että avustettua kuolemaa saatettaisiin pyytää palliatiivisen hoidon puutteellisen saatavuuden vuoksi eikä aidosti vapaan valinnan seurauksena.
Ranska osana eurooppalaista kehitystä
Jos laki tulee voimaan, Ranska liittyy niiden Euroopan maiden joukkoon, joissa on jo käytössä jonkinlainen avustetun kuoleman tai aktiivisen eutanasian järjestelmä. Näihin kuuluvat muun muassa Alankomaat, Belgia, Sveitsi ja Espanja. Lainsäädäntö vaihtelee kuitenkin huomattavasti maittain sekä sen suhteen, ketkä kuuluvat lain piiriin, että sen suhteen, miten menettely toteutetaan.
Kiistanalainen kysymys
Keskustelu on keskittynyt erityisesti kahteen kysymykseen. Yhtäältä on pelätty, että vakavasti sairaat tai iäkkäät ihmiset saattaisivat kokea painetta valita avustettu kuolema. Toisaalta on esitetty huolta siitä, että järjestelmä voisi vaikuttaa palliatiiviseen hoitoon käytettäviin resursseihin. Palliatiivista hoitoa koskeva suojalauseke on suora vastaus tähän arvosteluun.
Tilanne Pohjoismaissa
Yksikään viidestä Pohjoismaasta ei ole ottanut käyttöön aktiivista eutanasiaa tai Ranskan lakiesitystä vastaavaa järjestelyä. Asiasta keskustellaan kuitenkin eri tavoin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Suomessa eduskunta käsittelee uutta eutanasialakia koskevaa kansalaisaloitetta sen jälkeen, kun aiempi aloite hylättiin vuonna 2018. Ruotsissa ja Norjassa aktiivinen eutanasia on kielletty, eikä vastaavaa lainsäädäntöä ole otettu käyttöön. Tanskassa toisen ihmisen surmaaminen tämän nimenomaisesta pyynnöstä on rangaistavaa, kun taas palliatiivinen sedaatio ja elämää ylläpitävästä hoidosta pidättäytyminen kuuluvat lailliseen saattohoitoon. Myös Islannissa avustettu kuolema on kielletty, mutta aiheesta on tehty poliittisia aloitteita.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Laki ei voi tulla voimaan ennen kuin Ranskan perustuslakineuvosto on arvioinut sen. Pääministeri Sébastien Lecornu on ilmoittanut haluavansa neuvoston tarkastelevan erityisesti kolmea asiaa: kuinka pitkään henkilöllä on mahdollisuus perua hakemuksensa, miten edunvalvonnan tai muun oikeudellisen suojelun alaiset henkilöt voivat antaa vapaan ja tietoisen suostumuksensa sekä miten omantunnonvapauteen perustuva säännös suhtautuu palliatiiviseen hoitoon erikoistuneisiin hoitolaitoksiin. Neuvosto voi hyväksyä esityksen, muuttaa sitä tai hylätä osan sen säännöksistä.
Fakta: Mitä eroa käsitteillä on?
Aktiivinen eutanasia
Toinen henkilö, yleensä lääkäri, antaa kuolemaan johtavan lääkkeen tai hoidon.
Avustettu kuolema
Potilas tekee itse lopullisen päätöksen ja ottaa tai annostelee yleensä itse hänelle määrätyn lääkkeen.
Palliatiivinen hoito
Hoitoa, jonka tavoitteena on lievittää kärsimystä ja tarjota mahdollisimman hyvä elämänlaatu silloin, kun sairautta ei enää voida parantaa.
Lähteet: AP News, Assemblée nationale, Conseil constitutionnel, Store medisinske leksikon, Retsinformation, Sundhedsstyrelsen, Eduskunta, Statens medicinsk-etiska råd (SMER) sekä Althingi.
