Läheisen kuoleman jälkeen alkaa surun lisäksi käytännön järjestelyjen aika. Omaisten on otettava yhteyttä hautaustoimistoon, valittava siunaus- tai muistotilaisuuden paikka ja ajankohta sekä pyrittävä kokoamaan sukulaiset ja ystävät yhteisiin jäähyväisiin.

Monille tämä merkitsee useiden viikkojen odotusta.

Ruotsin radion maaliskuussa 2026 raportoimien tietojen mukaan kuolemantapauksen ja hautajaisten välillä kuluu Ruotsissa keskimäärin lähes 30 päivää. Lidköpingissä pitkät odotusajat ovat herättäneet keskustelua siitä, miten hautaustoimintaa voitaisiin järjestää niin, että useammat perheet voisivat jättää jäähyväisensä aikaisemmin.

Perjantait ovat erityisen kysyttyjä

Osa ongelmasta liittyy siihen, minä viikonpäivänä omaiset haluavat järjestää hautajaiset.

Perjantait ovat suosittuja muun muassa siksi, että ne ovat lähellä viikonloppua ja voivat helpottaa kauempaa saapuvien sukulaisten ja ystävien matkustamista. Kun monet toivovat samaa viikonpäivää, vapaita aikoja on kuitenkin rajallisesti, vaikka muina päivinä kysyntä voi olla vähäisempää.

Ruotsin radion Lidköpingissä tekemässä reportaasissa kirkkoherra Karin Enerbäck ja hautausmaatoiminnan johtaja Angélique Ohlin kertovat tilanteesta ja tarpeesta tarkastella hautajaisten aikataulutusta uudelleen.

Yhtenä mahdollisuutena esitetään hautajaisten järjestämistä nykyistä useammin maanantaisin. Se voisi tarjota omaisille uuden vaihtoehdon viikonlopun läheisyydessä ja samalla vähentää perjantaihin kohdistuvaa painetta.

Hautaustoiminnan näkökulmasta kyse on käytettävissä olevien tilojen ja työajan tehokkaammasta hyödyntämisestä. Omaisille se voisi merkitä mahdollisuutta valita joko myöhempi, toivottu ajankohta tai aikaisempi tilaisuus toisena viikonpäivänä.

Laki asettaa kuukauden määräajan – mutta mitä sillä tarkoitetaan?

Pitkät odotusajat herättävät myös oikeudellisen kysymyksen.

Ruotsin hautauslain mukaan vainaja on tuhkattava tai haudattava mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluessa kuolemasta. Ruotsin verovirasto Skatteverket voi myöntää määräaikaan pidennystä erityisistä syistä.

Määräaika ei kuitenkaan koske itse hautajaisseremoniaa. Tuhkauksen yhteydessä seremonia voidaan järjestää joko ennen tuhkausta tai sen jälkeen, ja uurnan hautaaminen voi tapahtua myöhemmin. Tuhka on yleensä haudattava vuoden kuluessa tuhkauksesta.

Siksi hautajaisseremonian odotusaika ei välttämättä ole sama kuin aika, joka kuluu tuhkaukseen tai hautaamiseen.

Skatteverket korostaa myös, etteivät toiveet tietystä kirkosta tai tilaisuuden toimittajasta tai se, ettei läheinen pääse osallistumaan tiettynä ajankohtana, yleensä ole perusteita määräajan pidentämiselle.

Myös omaisten toiveille on annettava tilaa

Läheisensä äskettäin menettäneelle toisen päivän valitseminen ei ole aina helppoa vain siksi, että silloin olisi vapaa aika.

Hautajaisiin voi kokoontua perheenjäseniä eri puolilta maata tai ulkomailta. Joku tarvitsee vapaata töistä, toinen joutuu matkustamaan pitkän matkan. Omaisilla voi myös olla erityisiä toiveita papista, seremonian toimittajasta tai tilaisuuspaikasta.

Siksi aikaisempi hautajaisajankohta ei välttämättä ole paras vaihtoehto jokaiselle perheelle.

Pitkät odotusajat voivat kuitenkin kuormittaa sekä omaisia että työntekijöitä. Lidköpingiä käsittelevässä reportaasissa hautaustoiminnan edustajat nostavat esiin niin työolosuhteet kuin eettisen kysymyksen siitä, kuinka kauan vainajan pitäisi joutua odottamaan viimeisiä jäähyväisiä.

Kysymys on siten monimutkaisempi kuin varausten jakaminen tasaisemmin eri viikonpäiville.

Voisiko suurempi joustavuus lyhentää odotusaikoja?

Lidköpingissä esitetyn ajatuksen ydin on tehdä useammista ajankohdista houkuttelevia ja vähentää siten kysytyimpien päivien ruuhkautumista.

Yhtä kaikille sopivaa ratkaisua ei kuitenkaan ole. Kappelien, kirkkojen, henkilöstön ja vapaiden hautajaisaikojen saatavuus vaihtelee paikkakunnittain. Myös omaisten tarpeet ja toiveet ovat erilaisia.

Yhdessä seurakunnassa toimiva ratkaisu ei siksi välttämättä sovi kaikkialle.

Lidköpingissä käyty keskustelu osoittaa silti, kuinka näennäisen käytännöllinen kysymys voi nostaa esiin laajempia pohdintoja ruotsalaisista hautajaistavoista.

Kuinka kauan viimeisiä jäähyväisiä on kohtuullista odottaa? Kuinka paljon perinteiden ja henkilökohtaisten toiveiden pitäisi ohjata aikataulutusta? Ja miten hautaustoiminta voisi tarjota riittävästi vapaita aikoja samalla, kun omaisille jää mahdollisuus hyvästellä läheisensä itselleen sopivalla tavalla?