Göteborgissa hautaustoimesta vastaava organisaatio varautuu siihen, että vakavan kriisin tai sodan aikana saatetaan joutua hautaamaan arkussa lähes 30 000 ihmistä. Gotlannissa Ruotsin kirkon työntekijät ovat harjoitelleet hautojen kaivamista käsin. Tukholman pohjoispuolella sijaitsevalla Roslagenin alueella Ruotsin kirkko, puolustusvoimat ja useat viranomaiset ovat puolestaan harjoitelleet kuvitteellisten sodassa kaatuneiden tunnistamista, kuljettamista ja hautaamista.
Kyse on saman yhteiskunnallisen tehtävän eri puolista: vainajista on pystyttävä huolehtimaan myös silloin, kun hautaustoimen tavanomaiset toimintaedellytykset muuttuvat perusteellisesti.
Varautumisessa ei ole kyse vain ihmishenkien pelastamisesta. Yhteiskunnan on pystyttävä huolehtimaan myös kuolleista.
Kun nyky-yhteiskunnan järjestelmät eivät enää toimi
Nykyinen hautaustoimi on riippuvainen infrastruktuurista, johon harvoin kiinnitetään huomiota niin kauan kuin kaikki toimii. Haudat kaivetaan koneilla, krematorioissa käytetään kehittyneitä uunijärjestelmiä ja vainajia säilytetään lämpötilasäädellyissä tiloissa. Digitaalisiin rekistereihin merkitään, minne ihmiset on haudattu.
Laaja sähkökatko, polttoainepula tai sota voi häiritä useita näistä toiminnoista samanaikaisesti.
Göteborgin hautaustoimesta vastaava Göteborgs begravningssamfällighet kuvasi jo vuonna 2023, miten se valmistautuu tällaiseen tilanteeseen. Suunnitteluun sisältyvät muun muassa käsityökalut, henkilöstö ja mahdollisuus kirjata hautaukset paperille, jos digitaaliset järjestelmät lakkaavat toimimasta.
Ruotsin kirkon valtakunnallinen taso on silloisen yhteiskunnan kriisivalmiudesta vastanneen MSB-viranomaisen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen suositellut, että hautaustoimesta vastaavilla tahoilla tulisi olla ylimääräistä hautausmaata arkkuhautoja varten määrälle, joka vastaa viittä prosenttia väestöstä. Kyseessä on suositus, ei laissa säädetty prosenttiosuus.
Göteborgissa tämä vastaa lähes 30 000 ihmistä. Maaliskuussa 2023 organisaatio arvioi varautumiseen tarvittavan maa-alueen olevan noin 15 hehtaaria. Vuosia 2026–2029 koskevissa linjauksissa tällaisten maa-alueiden varaaminen kuvataan edelleen keskeneräiseksi työksi.
Voivatko krematoriot jatkaa toimintaansa?
Göteborgin suunnittelun keskeinen lähtökohta on, että hautaaminen on pystyttävä järjestämään myös ilman krematorioita ja kaivinkoneita.
Mutta onko tuhkaamisen todella pakko keskeytyä, jos sähkönsyöttö katkeaa?
Kysymystä selvitettiin tutkimuksessa Kremation i kris och krig (Tuhkaaminen kriisissä ja sodassa). Tutkimuksen tilasi krematoriotekniikan tutkimussäätiö Forskningsstiftelsen för krematorieteknik, jota hallinnoi Ruotsin hautausmaa- ja krematorioliitto SKKF.
Norrköpingissä tehdyissä kokeissa ja Karlstadissa toteutetuissa vertailutesteissä selvitettiin, miten krematorioiden laitteet ja vainajien kylmäsäilytystilat toimivat sähkökatkojen aikana.
60 tunnin kokeessa testiarkun sisälämpötila nousi 5,2 asteesta 7,8 asteeseen. Tuloksen perusteella raportin laatijat arvioivat, että tutkittu säilytystila voisi selviytyä jopa 72 tunnin täydellisestä sähkökatkosta ilman lisätoimenpiteitä. Arvio perustuu kuitenkin kokeeseen, jossa käytettiin vain yhtä arkkua.
Kokeet osoittivat myös, että tuhkausuuneja voitiin käyttää edelleen suhteellisen yksinkertaisilla hätäjärjestelmien muutoksilla. Mahdollisuuksiin liittyi kuitenkin merkittäviä rajoituksia. Yhdessä kokeessa savukaasut ohjattiin puhdistusjärjestelmän ohi, mikä ei ole ympäristöluvan mukaista. Toisessa kokeessa käytettiin täydellistä savukaasujen puhdistusta, mutta ilmanvaihdon puuttuminen vaikutti työolosuhteisiin.
Useilta tukijärjestelmiltä puuttui lisäksi varavoima, muun muassa tuhkan käsittelylaitteilta ja arkkuhissiltä. Kokeissa käytettiin arkkuja, joissa oli vainajien sijasta vesimeloneja, ja molemmissa krematorioissa oli saman valmistajan uunit.
Tutkimus osoittaa siis mahdollisuuksia, mutta ei sitä, että krematoriot yleisesti voisivat jatkaa normaalia toimintaansa pitkäkestoisen kriisin aikana.
Raportin laatijat suosittelevat silti, että tuhkaaminen olisi ensisijainen vaihtoehto myös kriisitilanteissa ja arkkuhautaukset toimisivat vararatkaisuna.
Kun varautumista harjoitellaan käytännössä
Teknisten mahdollisuuksien selvittämisen rinnalla järjestetään käytännön harjoituksia.
Ruotsin puolustusvoimien Aurora 26 -harjoituksen aikana, 27. huhtikuuta ja 13. toukokuuta välisenä aikana, Ruotsin kirkko osallistui poliisin, veroviraston sekä asevelvollisuuskutsunnoista ja soveltuvuusarvioinneista vastaavan Plikt- och prövningsverket -viranomaisen kanssa sodassa kaatuneiden hautaamiseen liittyvään harjoitukseen Roslagenissa.
Osallistujat harjoittelivat kuvitteellisten kaatuneiden käsittelyä tunnistamisesta ja kuljettamisesta hautaamiseen saakka. Ruotsin kirkon mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaikki nämä toimijat harjoittelivat yhdessä.
Ruotsin kirkko kuvaa tavoitteekseen, että jokainen kaatunut saisi lopullisen leposijansa kotipaikkakuntansa hautausmaalla. Sotatilanteen hautaustoimessa noudatetaan kuitenkin myös lähimmän mahdollisen hautauspaikan periaatetta riippumatta vainajan uskonnollisesta tai muusta taustasta.
Gotlannissa järjestettiin 8. lokakuuta toisenlainen varautumisharjoitus. Siellä Visbyn hiippakunnan seurakuntien työntekijät harjoittelivat hautojen kaivamista käsin. Taito voi osoittautua välttämättömäksi tilanteessa, jossa koneita tai polttoainetta ei ole saatavilla.
Rauhan aikana tavanomainen koneellinen työ voi kriisitilanteessa muuttua jälleen raskaaksi käsityöksi.
Vaikein kysymys on edelleen avoin
Muutaman vuorokauden sähkökatkon hallinta on aivan eri asia kuin suuren vainajamäärän käsitteleminen pitkäkestoisen kriisin aikana.
Myös krematoriotutkimus tunnistaa tämän rajoituksen. Toiminnan jatkaminen edellyttää, ettei kuolleiden määrä kasva dramaattisesti. Jos suuri määrä vainajia on otettava vastaan samanaikaisesti, säilytyskapasiteetista voi muodostua toimintaa rajoittava tekijä.
Siksi varautumiseen tarvittavia hautausmaa-alueita, varavoimaa ja käsin tehtäviä työmenetelmiä on tarkasteltava saman varautumisen eri osina, ei keskenään kilpailevina ratkaisuina.
Aihe on saanut myös uutta poliittista ajankohtaisuutta. Lokakuussa 2026 Ruotsin hallitus esitti hautaustoimilain täsmentämistä siten, että hautaustoimesta vastaavilla tahoilla olisi nimenomainen velvollisuus ylläpitää suunniteltua ja miehitettyä sodanajan organisaatiota. Esitystä ei ole vielä hyväksytty. Hallitus on lisäksi antanut Statskontoret-virastolle tehtäväksi arvioida hautaustoimen vastuuta, ohjausta ja varautumista. Selvityksen on määrä valmistua viimeistään 27. toukokuuta 2027.
Avoimeksi jää kysymys siitä, miten hyvin varautumisen eri osat toimisivat yhdessä pitkäkestoisessa kriisissä, jossa kuolleita olisi paljon. Osa valmiussuunnittelusta voi myös kuulua salassapidon piiriin, mikä vaikeuttaa täydellisen julkisen kokonaiskuvan saamista.
Silloinkin, kun yhteiskunta joutuu kaikkein vaikeimpien koettelemustensa eteen, yksi perustavanlaatuinen vastuu säilyy: vainajista on huolehdittava kunnioittavasti ja arvokkaasti, vaikka olosuhteet olisivat muuttuneet perusteellisesti.