Kehityksen taustalla on valtion rahoituksen väheneminen evankelis-luterilaiselle kirkolle, jonka vastuulla on tarjota hautapaikka kaikille Suomessa asuville heidän kirkkoon kuulumisestaan riippumatta.
68 eurosta yli 2 200 euroon
Yle tarkasteli 165:n Suomen 354 seurakunnan hautausmaksuja käyttäen Kirkkohallituksen tietoja. Erot ovat suuria: edullisin uurnahautaus löytyy Närpiöstä, jossa paikkakuntalainen maksaa siitä alkaen 68 euroa. Porvoossa arkkuhautaus voi sen sijaan maksaa yli 2 200 euroa pelkästään hautapaikasta ja pakollisista hautausmaapalveluista – enemmän kuin missään muualla Suomessa.
Vertailussa ovat mukana vain pakolliset kustannukset: hautapaikka, haudan kaivaminen ja peittäminen sekä haudan peruskuntoon saattaminen. Arkku, mahdollinen tuhkaus, uurna, hautakivi ja muistotilaisuus tulevat tämän lisäksi, mikä nostaa hautauksen kokonaiskustannuksia huomattavasti.
Valtion rahoitus on puolittunut
Ylen mukaan hintojen nousu johtuu hallituksen leikkauksista kirkon valtionrahoitukseen. Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Niilo Pesonen kertoo, että valtion rahoitus kattaa nykyisin alle 50 prosenttia seurakuntien lakisääteisten tehtävien kustannuksista. Ennen nykyisen hallituksen tekemiä leikkauksia osuus oli noin 80 prosenttia.
Kirkkohallitus suosittelee, että hautausmaksut kattaisivat puolet hautaustoimen kustannuksista. Käytännössä tähän yltää kuitenkin vain harva seurakunta. Kirkkohallituksen hautaustoimen asiantuntijan Jani Kärkkäisen mukaan maksut kattoivat viime vuonna keskimäärin vain noin 26 prosenttia todellisista kustannuksista – taso, jota ei pitkällä aikavälillä pidetä kestävänä.
Paikallisia hinnankorotuksia
Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa Kontiolahden seurakunnassa arkkuhautauksen kokonaismaksu nousi 260 eurosta 490 euroon. Seurakunnan talousjohtaja Soile Luukkainen arvioi, ettei uusikaan maksu riitä kattamaan todellisia kustannuksia. Hänen mukaansa hautauksen ja hautapaikan kuntoon saattamisen todellinen hinta on noin 1 500 euroa hautaa kohden ilman henkilöstön työaikaa ja 25 vuoden tulevaa haudanhoitoa. Luukkainen kertoo ajaneensa maksujen korottamista lähes kymmenen vuoden ajan, mutta poliittinen vastustus viivästytti päätöstä pitkään.
Porvoossa, jossa hautausmaksut ovat Suomen korkeimmat, hautaustoimen päällikkö Krista Jussila sanoo, että kipuraja on saavutettu – vaikka 2 245 euron maksu kattaa vain noin puolet todellisista kustannuksista. Paikallinen hautausmaa on yksi Suomen vanhimmista, ja sen vaativa maasto tarkoittaa, että yhden haudan kaivamiseen voi kulua jopa kuusi tuntia. Uusien hinnankorotusten sijaan seurakunta pyrkii parantamaan toiminnan tehokkuutta ja vähentämään ylläpidon tasoa.
Oikeudellista estettä ei ole – kyse on rahoituksesta
Helsingin yliopiston sosiaalioikeuden dosentti Pauli Rautiainen ei näe oikeudellista ongelmaa siinä, että hautausmaksut vaihtelevat huomattavasti eri paikkakuntien välillä. Hänen mukaansa maksu muistuttaa oikeudelliselta luonteeltaan pikemminkin uimahallilippua kuin lailla säädeltyä terveydenhuollon asiakasmaksua, sillä Suomessa ei ole lainsäädäntöä, joka edellyttäisi yhtenäisiä hautaushintoja.
Rautiainen nostaa kuitenkin esiin perustavanlaatuisemman ongelman: kun valtio antaa seurakunnille lakisääteisen tehtävän, sen tulisi myös huolehtia riittävästä rahoituksesta. Hänen mukaansa valtion tuen väheneminen osuu erityisen voimakkaasti alempaan keskiluokkaan. Myös Pesonen varoittaa, että joissakin seurakunnissa kirkollisveroa käytetään käytännössä kaikkien hautausten rahoittamiseen riippumatta siitä, kuuluuko vainaja kirkkoon vai ei. Hänen mukaansa tämä herättää kysymyksiä kirkon jäsenten yhdenvertaisesta kohtelusta.
Ruotsissa käytössä toisenlainen malli
Suomen kehitys korostaa selkeää eroa Ruotsin järjestelmään. Ruotsissa hautaustoimi rahoitetaan pakollisella hautausmaksulla, jonka kaikki verotettavaa tuloa saavat väestörekisteriin merkityt asukkaat maksavat verotuksen yhteydessä riippumatta siitä, kuuluvatko he Ruotsin kirkkoon. Kammarkollegiet vahvistaa maksun vuosittain, ja vuonna 2026 se on 29,2 äyriä sataa kruunua kohden. Maksu on käytännössä sama koko maassa lukuun ottamatta Tukholman ja Tranåsin kuntia, jotka toimivat itse hautaustoimen päämiehinä ja voivat siksi periä erisuuruisen maksun.
Suomen kehitys osoittaa, kuinka rahoitusmallin valinta vaikuttaa siihen, mitä omaiset lopulta joutuvat maksamaan. Suomessa paikalliset hautausmaksut heijastavat pitkälti seurakuntien omia kustannuksia, kun taas Ruotsissa hautaustoimi rahoitetaan yhteisesti pakollisen hautausmaksun kautta. Ero havainnollistaa, kuinka sama yhteiskunnallinen tehtävä voi johtaa hyvin erilaisiin taloudellisiin seurauksiin riippuen siitä, miten järjestelmä on rakennettu.
Lähde: Yle, “Hautaamisen hinnat nousseet paikoin räjähdysmäisesti Suomessa – kirkon mukaan tämä on vasta alkua”, julkaistu 22.5.2026.