Pitkäaikainen tutkimushanke

Suder Vagnhusin tutkimukset eivät ole yksittäinen tai tilapäinen hanke. Uppsalan yliopiston Campus Gotlandiin kytköksissä olevat tutkijat saivat luvan tutkia luolaa jo vuonna 2022. Myöhemmät tutkimukset on dokumentoitu Ruotsin muinaismuistoviraston Riksantikvarieämbetetin rekisteriin, johon on kirjattu myös vuoden 2024 arkeologisen tutkimuksen raportti.

Kaivauksia johtaa arkeo-osteologian tohtori ja itsenäinen tutkija Alexander Roesen Sjöstrand yhteistyössä Uppsalan yliopiston Campus Gotlandissa toimivan arkeologian professorin Paul Wallinin kanssa. Sjöstrand väitteli tohtoriksi vuonna 2022 Gotlannissa sijaitsevaa Ajviden kuoppakeraamista asuinpaikkaa käsittelevällä väitöskirjalla, ja hän on tutkinut saaren kivikautisia ihmisiä useiden vuosien ajan.

Nainen ja sikiö

Jäännökset kuuluvat nuorelle naiselle, jonka arvioidaan olleen kuollessaan 14–19-vuotias. Hänen luidensa yhteydestä arkeologit ovat löytäneet hyvin säilyneitä sikiön luita. GP/TT:n mukaan sikiön arvioidaan olleen raskausviikolla 32–34. Nainen oli siis pitkällä raskaudessaan kuollessaan.

Löytö on poikkeuksellinen, sillä näin pienet ja hauraat luut säilyvät harvoin näin pitkään. Sjöstrandin mukaan kyseessä on todennäköisesti yksi vanhimmista tunnetuista löydöistä, joissa raskaana olevan naisen sikiö on edelleen hänen kehonsa sisällä.

Naisen ruumis on säilynyt vain osittain ja jäännökset ovat hajallaan. Sjöstrandin mukaan tämä voi johtua siitä, että osa luolasta on sortunut ja jäännökset ovat sen seurauksena voineet levitä ajan kuluessa.

Ikää ei ole vielä varmistettu

Löytöä on useissa tiedotusvälineissä kuvattu noin 9 000 vuotta vanhaksi. Tämä luku perustuu kuitenkin toistaiseksi arkeologisen kerrostuman arvioituun ikään – noin 7 000–10 000 vuotta – eikä itse naisen jäännösten analyysiin. Sjöstrandin mukaan jäännökset radiohiiliajoitetaan mahdollisimman pian. Näin voidaan saada huomattavasti varmempi käsitys siitä, milloin nainen todella eli.

Miten nainen päätyi luolaan?

Yksi tutkijoiden kiinnostavimmista kysymyksistä on nyt se, miten naisen jäännökset päätyivät luolaan. Ihmisjäännösten löytyminen arkeologisesta yhteydestä ei automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi tarkoituksellisesti haudattu tavalla, jonka nykyään yhdistämme hautaan. Ruumis on voitu sijoittaa luolaan tarkoituksella, mutta paikka ja jäännökset ovat myös voineet muuttua luonnollisten prosessien seurauksena kuluneiden vuosituhansien aikana – etenkin kun otetaan huomioon, että osa luolasta näyttää sortuneen.

Jos tutkijat pystyvät selvittämään tarkemmin löydön asiayhteyttä, se voi antaa tietoa siitä, miten varhaisen kivikauden ihmiset suhtautuivat kuolemaan ja vainajiinsa. Arkeologiassa tällaisia kysymyksiä tutkitaan luiden lisäksi tarkastelemalla niiden sijaintia ja ympäröivää arkeologista kerrostumaa.

Poikkeuksellinen kohtaaminen kivikauden ihmisen kanssa

Löytöä on tulkittava varoen monesta näkökulmasta: sekä sen iän että sen suhteen, mitä naiselle todella tapahtui ja miksi hän päätyi paikkaan, josta hänet löydettiin. Tulevat analyysit voivat toivottavasti antaa vastauksia hänen iästään, alkuperästään ja siitä, milloin hän eli – mutta eivät välttämättä koskaan siitä, miksi hän kuoli.

Tuhansien vuosien jälkeen löytö tarjoaa silti poikkeuksellisen läheisen kohtaamisen yksittäisen kivikaudella eläneen ihmisen kanssa. Samalla se muistuttaa siitä, että kysymykset kuolemasta, ruumiista ja siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, ovat seuranneet meitä lähes koko historiamme ajan.